Vanha ennen vuotta 1950 rakennettu hirsiseinä on vaurioherkkä eli riskirakenne.

Lähes joka kolmas ennen vuotta 1950 rakennettu hirsiseinä kaipaa korjausta tai uusimista

Vanhat hirsitalot, jos mitkä, huokuvat elämää ja muistoja. Hirsiseinien sisässä on eletty elämää jo kymmenien tai jopa satojen vuosien ajan. Vaikka hirsi itsessään on erinomainen rakennusmateriaali, niin silti silläkin on tilanteet, joissa se voi päästä vaurioitumaan.

Siksi ennen vuotta 1950 rakennettujen hirsitalojen hirsiseinät lasketaan vaurioherkäksi eli riskirakenteeksi. Asuntokaupan Kuntotarkastuksella riskirakenteet tulee KH 90-00394 Suoritusohjeen mukaisesti avata ja niiden kunto tutkia.

Ennen vuotta 1950 rakennetut hirsiseinät on hyvä tutkia kaupan yhteydessä. Kuvassa hirsiseinän rakennetta.hir

Miksi vanha hirsiseinä on vaurioherkkä?

Tyypillisesti vanhan hirsiseinän ongelmat johtuvat joko lahovaurioista tai siinä on havaittavissa tuhohyönteisten, kuten esimerkiksi kuolemankellon tai tupajumin aiheuttamia vaurioita.

Useimmiten vaurioitumisen syynä on hirren sijainti liian matalalla, jopa maanpinnan rajalla. Hirsirakenne makaa alkuperäisesti luonnonkiviperusteisen perustuksen päällä, joka kerää päällensä vettä aiheuttaen hirsirakenteen alaosaan vaurioita.

Toinen yleinen vaurioitumisen syy on jälkikäteen hirren ulkopuolelle tehdyssä puulaudoituksessa. Mikäli hirren ja laudoituksen väliin ei ole jätetty tuuletusrakoa, rakenne on liian tiivis. Maalattu ulkoseinä ja sisäilman tiivistyvä kosteus aiheuttavat hirsirakenteelle ongelmia.

Usein myös vanhat lattiat on ehditty jo uusimaan hirsitaloissa siten, että vanha puurakenteinen rossipohja on purettu ja tilalle on valettu betonilaatta. Tällöin alimmat hirret ovat voineet jäädä jopa alustäyttöhiekkaan.

Tästä syystä myös väliseinien alimpien hirsien kunto tulee aina selvittää.

Kuinka vanha hirsiseinä korjataan?

Mikäli seinien alimmissa hirsissä havaitaan vaurioita, korjaustapana on kengittäminen. Alin hirsi tai jopa koko rakenteen alaosa poistetaan ja se korvataan puurakenteella – tyypillisesti uudella hirrellä.

Hirsiseinää korjattaessa tulee muistaa, että seinä ja lattiarakenne kohtaavat, joten seinän alaosan lahovauriot ja rihmastot ovat voineet levitä myös lattiarakenteen reuna-alueelle. Tästä johtuen hirsiseinän korjausten yhteydessä tulee tarkastaa myös lattiarakenteita avaamalla.

Kuinka yleinen riskirakenne on?

Raksystemsin kuntotarkastamissa asuntokaupan kohteissa on 1920-luvun ja sitä vanhemmissa taloissa havaittu vanhoja hirsiseiniä jopa 70 prosentissa kohteista.

Sitä uudemmissa mutta ennen vuotta 1950 rakennetuissa taloissa hirsiset seinät ovat harvinaisempia, mutta korjaus- tai uusimistarve on havaittu jopa 30 prosentissa.

Lisätutkimustarvetta on suositeltu lisäksi noin puoleen kohteista.


Mikä on riskirakenne?

Riskirakenne on rakennetyyppi, joka on todettu käytännössä ja rakenteita tutkittaessa vaurioherkäksi rakenteeksi. Riskirakenne on yleensä ollut oman aikakautensa määräysten ja ohjeiden mukainen ja riskialttius on huomattu vasta jälkikäteen. Tämän seurauksena rakenteen käytöstä on luovuttu.

Riskirakenteille on tyypillistä, että vaurion syynä on yleensä kosteuden pääseminen rakenteeseen, joko maaperän kautta ulkopuolelta tai sisäilmasta vesihöyryn muodossa. Esimerkki yleisesti havaittavissa olevasta riskirakenteesta on valesokkeli.

Riskirakenteen kunto, eli onko riski toteutunut, tulisi pyrkiä aina selvittämään. Yleensä tämä on mahdollista vain rakennetta avaamalla.

Löydät listan kaikista riskirakenteista täältä.

Jaa tämä

Jaa tämä: Facebook Jaa tämä: LinkedIn Jaa tämä: Twitter Jaa tämä: WhatsApp