Esteettömyyden huomioiminen rakentamisessa on ihmisoikeus

Esitin muutamia viikkoja sitten sosiaalisen median verkostoilleni kysymyksen rakentamisen esteettömyyteen liittyen. Kysyin, oliko kukaan koskaan pohtinut mitä esteettömyys rakentamisessa tarkoittaa, miksi esteettömyys on tärkeää ja mihin esteettömyyden vaatimukset perustuvat? Sain kysymykseeni hyviä vastauksia.

Esteettömään rakennukseen pääsee jokainen kulkupelistä riippumatta

Yhdessä vastauksessa esitettiin näkökulma esteettömyyden sijaan tasa-arvoisesti saavutettavasta rakennetusta ympäristöstä. Jokainen meistä huomaa esteettömyyden tärkeyden jossakin elämänvaiheessa, joko henkilökohtaisesti tai välikäsien kautta.

Työnnetään lastenrattaita, murretaan jalka ja tarvitaan apuvälineitä kulkemiseen tai vammaudutaan tapaturmaisesti. Menetetään kuulo työpaikalla tapahtuneen tapaturman seurauksena tai sokeudutaan sairastumisen myötä. Toisille meistä tarve esteettömyyteen tulee jo syntymässä ilman itse tehtyjä valintoja ja toiset sairastuvat elämän aikana. Tilanteita on monia, kaikki yhtä tärkeitä.

Itselläni on kokemusta esteettömyydestä työssäni suunnittelijana, mutta myös henkilökohtaisesti. Miten toimin tilanteessa, jossa minulla ei ole pääsyä omaan asuntoon esteettömyyden vuoksi tai en pääsekään työpaikalla käyttämään vessaa? Tai joudun valitsemaan toisen kaupan, koska lastenrattaiden kanssa liiketilaan on mahdotonta päästä sisään? Miten osallistun tärkeään keskusteluun lounastapaamisella ravintolassa, kun akustiikkaan ei ole panostettu ja hälinä ravintolassa on häiritsevällä tasolla? Miten vältän kompastumisen matalissa portaissa, joissa ei ole käytetty huomiovärejä näköesteiselle?

Tasa-arvoisesti saavutettava rakennettu ympäristö

Esteettömyys on yksi YK:n yleissopimuksen läpileikkaavista periaatteista. Esteettömyys, tai kuten aiemmin kirjoitin, tasa-arvoisesti saavutettava rakennettu ympäristö, on ihmisoikeus.

Kuitenkin vielä tänäkin päivänä suomalaisessa rakentamisessa ei noudateta annettuja asetuksia ja määräyksiä esteettömyydestä.

On juuri valmistuneita asuinrakennuksia, joissa pyörätuolilla ei pääse kerrostaloon sisään eikä kerrostalosta löydy esteetöntä wc- ja pesutilaa. On asuinhuoneistoja, joissa pesutilat ovat niin pienet, että kääntymisympyrä toteutuu vain soveltaen. Sähköpistokkeet suunnitellaan saavuttamattomalle korkeudelle, wc:ssä pesualtaan bidee niin kauaksi wc-istuimesta, että sitä ei voi käyttää. Rakennusten pintamateriaalit toistavat itseään tilasta toiseen ja korkeuseroja ei ole merkitty käytäville. Opasteista on tehty huomaamattomia ja sisustukseen sopivia. Opasteissa näkee myös harvoin pistekirjoitusta näköesteiselle.

Esteettömyyden huomioiminen rakentamisessa ei ole rakettitiedettä

Ympäristöministeriön ohjetta rakennuksen esteettömyydestä lainatakseni; Asuinrakennuksessa asumista palvelevana välttämättömänä tilana pidetään yhtä esteetöntä WC- ja pesutilaa sekä yhtä asuntokohtaista ulkotilaa kuten parveketta tai terassia, silloin kun sellainen liittyy asuntoon.

Suomessa on paljon alan asiantuntijoita, mutta yleisesti osaaminen esteettömään suunnitteluun on vaihtelevaa. Mitkä olisivat ne toimintatavat, joilla löytyisi sekä rakennuttajalle että loppukäyttäjälle toimivat ratkaisut? Mitä rakennuttamisen ja suunnittelun prosesseissa tulisi muuttaa, että rakennukset olisivat kaikille saavutettavia? Miten kaikille tasa-arvoinen rakennettu ympäristö saavutetaan?

Meidän tulisi käyttää esteettömyysasiantuntijoita avuksi jo hankesuunnittelun aikana. Myös suunnittelijoiden valinnassa tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten esteettömyysvaatimukset tunnetaan ja noudatetaan. Lisäksi Suomen rakennusvalvonnalta tarvitaan osaamista varmistaa esteettömyysasetuksien noudattaminen.