Sadevedet pitää ohjata sadevesiverkostoon tai avo-ojaan tai vähintään kolmen metrin päähän rakennuksesta. Kuntotarkastaja tutkii sadevesien ohjausta talon kulmalla.

Sadevesien ohjaamisessa puutteita etenkin vanhoissa omakotitaloissa

Lähes 25 prosentissa eli joka neljännessä pientalossa vesikaton sade- ja sulamisvesiä ei ole johdettu pois rakennuksen vierustoilta. Tämä selviää Raksystems Insinööritoimisto Oy:n vuosina 2016–2020 tekemien noin 15 000 kuntotarkastuksen tilastosta. Kyseiseen tilastoon sisältyvät omakotitalot, paritalot ja erillistalot.

Vettä sataa tasaisesti koko kevään, kesän ja syksyn, ja se pitää talon perustukset ja sen ympäröivän maan kosteana. Tämä aiheuttaa perustuksille suuren kosteusrasituksen melkein ympäri vuoden.

Sadevedet ohjattava vähintään kolmen metrin päähän rakennuksesta

Sadevesien ohjaaminen pois katolta ja talon viereltä tulee tehdä hallitusti. Syöksytorvien kautta valuvat vedet johdetaan rakennuksen vierestä joko sadevesiverkostoon tai avo-ojaan tai vähintään kolmen metrin etäisyydelle rakennuksesta.

Ohjaus tehdään niin, ettei rakennuksen rakenteille tai naapuritonteille aiheudu siitä haittaa. Kattovesien poisjohtaminen voidaan järjestää esimerkiksi betonisilla kouruilla tai maanalaisilla umpinaisilla putkilla.

Rakennuksen salaojajärjestelmään ei saa johtaa pintavesiä tai katoilta valuvia vesiä.

Sadevedet ohjautuvat kouruun, mutta jäävät liian lähelle rakennusta-
Sadevedet ohjatuvat kouruun, mutta jäävät liian lähelle rakennusta.

Yksikin rankkasade tuo perustuksille jopa tuhansia litroja vettä

Kesäiseksi rankkasadekuuroksi määritellään esimerkiksi tilanne, jossa vettä tulee seitsemän millimetrin kertymä yhden tunnin aikana. Tämä tarkoittaa käytännössä samaa kuin että seitsemän litraa vettä kaadettaisiin yhden neliömetrin kokoiselle alueelle.

Kun talon sadevedet on ohjattu väärin, katolta voi ohjautua muutaman tunnin kestävän rankkasateen aikana tuhansia litroja vettä suoraan talon jaloille eli sen perustuksiin.

Etelä-Suomessa normaalikokoisen talon katolle – kun vesikaton pinta-ala noin 200 neliömetriä ja sademäärä on 600 millimetriä vuodessa – sataa noin 120 kuutiometriä eli 120 000 litraa vettä vuodessa.

Ongelmia eivät aiheuta pelkästään väärin ohjatut sadevedet. Vaaratekijöinä ovat usein myös tukkeutuneet, huoltamattomat tai väärin asennetut salaojitukset ja viemäröinnit.

Niiden suurimpia ongelmia rakennukselle ovat erilaiset kosteusongelmat. Suuri kosteusrasite aiheuttaa muun muassa alapohjarakenteisiin, ulkoseinien alaosiin, mahdolliseen kellariin ja niihin liittyviin seiniin kosteusvaurioita ja näin asumisterveyttä vaarantavia ongelmia.

Salaojajärjestelmien toimimattomuutta aiheuttavat rakennusaikaisten virheiden lisäksi muun muassa talojen läheisyydessä kasvavien puiden, kuten koivujen, juurakot, jotka voivat tunkeutua salaojaputkeen ja rikkoa sen.

Sadevedet jäävät seisomaan rakennuksen viereen
Sadevedet jäävät seisomaan rakennuksen vierustalle.

Koska salaoja- ja viemärijärjestelmät sijaitsevat maan pinnan alapuolella, asukkaan on vaikea havaita niissä ongelmia ennen kuin on liian myöhäistä.

Salaojat ja räystäskourut jäävät monesti myös tarkistamatta

Raksystemsin vuosina 2016–2020 tekemien kuntotarkastusten mukaan noin 30 prosentissa pientaloja salaojien toimintaa ei ole tarkastettu viimeiseen viiteen vuoteen tai salaojien toiminnassa on todettu puutteita.

Salaojien toiminta pitäisi tarkastaa säännöllisesti viiden vuoden välein ja tarkistuskaivot kahden vuoden välein.

Tarkastuskaivoista katsotaan, etteivät sinne tulevat putket ole veden pinnan alapuolella eli että järjestelmä ei ole tukossa. Tarkastuskaivot on hyvä tarkistaa etenkin keväällä tai syksyllä, jolloin tarkastuskaivon pohjalla kuuluu näkyä vettä.

Noin 20 prosentissa Raksystemsin kuntotarkastamia kohteita eli joka viidennessä pientalossa havaintoja tai tietoa salaojista ei ole.

Kuntotarkastaja tutkii salaojien tarkastuskaivoa.
Kuntotarkastaja tutkii salaojien tarkistuskaivoa.

Lisäksi noin 15 prosentissa pientaloista räystäskouruissa on havaittu puidenlehtiä, neulasia ja vastaavaa roskaa. Ne voivat tukkia räystäskourun tai syöksytorven ja aiheuttaa vesien tulvimisen kourun yli.

Räystäskourut on suositeltavaa puhdistaa tai ainakin tarkastaa, onko räystäskouruissa roskaa, vähintään kerran vuodessa. Samalla on hyvä tarkistaa niiden kallistukset.

Tunkkainen haju on usein merkki rakenteiden kostumisesta

Jos pientalon sulamis- ja sadevedet on ohjattu oikeaoppisesti ja salaojat ovat huolletut ja kunnossa, omistajalla ei ole yleensä suurta huolta hulevesistä. Jos tilanne on toinen, saattaa kellarissa tai talon sokkelissa piillä ikävä yllätys.

Kosteus voi esiintyä muun muassa jälkinä seinä- tai lattiapinnoissa, pinnoitteiden irtoamisena tai jopa selvänä veden valumisena kellaritilaan. Myös tunkkainen haju on usein merkki rakenteiden kostumisesta, vaikka kosteus ei aiheuttaisi silmin havaittavia ongelmia.

Raksystemsin liiketoimintajohtaja Kim Malmivaara muistuttaakin ennaltaehkäisevästä kiinteistön ylläpidosta:

”Salaojakaivoon kannattaa kurkistaa tarpeeksi usein ja tilata ammattilainen huuhtelemaan ja vaikka videokuvaamisella tarkastamaan niiden kunto. Samalla kun vielä pitää huolen, että sadevedet on ohjattu hallitusti vähintään kolmen metrin päähän talon vierustasta, ollaan jo melko hyvällä mallilla”.

Jaa tämä

Jaa tämä: Facebook Jaa tämä: LinkedIn Jaa tämä: Twitter Jaa tämä: WhatsApp