Kodin tutkimukset lämpökuvauksesta kuntotutkimukseen

Rakennuksia voidaan tutkia monilla erilaisilla menetelmillä, joista kaikki soveltuvat erilaisiin tilanteisiin ja tarkoituksiin. Yleisimmin omakotitaloissa tehdään kuntotarkastuksia ja rakenteiden kuntotutkimuksia.

Näiden lisäksi kodin tutkimukset kattavat erilaisia kartoituksia ja tutkimuksia: esimerkiksi kosteuskartoituksia, tutkimuksia teknisiin järjestelmiin – esimerkiksi viemärien tai salaojituksen kuvauksilla – tai rakenteisiin, esimerkiksi lämpökamerakuvauksilla tai merkkiainekokeilla.

Kaikissa mittauksissa ja tutkimuksissa on tärkeää noudattaa näitä varten laadittuja ohjeita.

Kuntotarkastus voidaan tehdä myös korjaustarpeiden kartoittamiseksi

Useimmin kuntotarkastuksia tehdään omakotitaloihin asuntokauppatilanteeseen liittyen, mutta kuntotarkastus voidaan tehdä myös korjaustarpeiden kartoittamiseksi ja remontointien sekä kunnossapidon suunnittelun avuksi.

Kuntotarkastuksen sisältö on määritelty Rakennustiedon ohjekortissa Kuntotarkastus asuntokaupan yhteydessä, Suoritusohje (KH 90-00394), ja tarkastajien on mahdollista osoittaa osaamisensa Fisen myöntämällä asuntokaupankuntotarkastajan pätevyydellä (AKK).

Kuntotarkastus on pääasiassa rakenteiden pinnoilta suoritettava tarkastus, jossa tarkastetaan koko rakennus kaikilta osiltaan, joihin on järjestetty turvallinen kulku. Tarkastukseen sisältyvät siis niin rakennuksen alapuolinen ryömintätila kuin vesikattokin sekä kaikki näiden väliin jäävät tilat ja rakenteet.

Lisäksi kuntotarkastuksessa voidaan tehdä pienimuotoisia kuntotutkimuksen tyyppisiä rakenneavauksia, mikäli rakennuksessa todetaan riskialttiita rakenteita tai tehdään muita riskihavaintoja.

Taloteknisten järjestelmien (LVIS) osalla kuntotarkastuksessa tarkastetaan järjestelmien näkyviä osia sekä arvioidaan näitä saatujen tietojen ja teknisten käyttöikien perusteella. Lisäksi järjestelmistä tarkastetaan muun muassa käyttövedenlämpötilaa sekä ilmanvaihtoventtiilien virtaussuuntia merkkisavulla.

Kosteuskartoitus tehdään yleisimmin märkätiloissa, kuten kylpyhuoneessa

Kosteuskartoitukset tarkoittavat, ainakin pääosin, rakenteiden pinnoilta kosteudentunnistimella (pintakosteudenilmaisimella) suoritettua kartoitusta, joka voi koskea esimerkiksi märkätiloja, vesivahinkoaluetta tai jotakin rakennetta. Yleisimmin kosteuskartoituksia suoritetaan märkätiloissa niiden kunnon arvioimiseksi ja esimerkiksi maanvastaisien seinien tai alapohjien kosteustilanteen selvittämiseksi.

Kosteudentunnistimella tehtävissä kartoituksissa on hyvä huomioida, että kosteudentunnistin ei ole varsinainen mittalaite. Sillä ei voida selvittää rakenteen tai materiaalien kosteusprosentteja tai kosteudensijaintia rakenteessa, vaan näiden selvittäminen vaatii rakenteista tehtäviä kosteusmittauksia.

Kosteudentunnistimen toiminta perustuu sähköisiin ilmiöihin ja laitteet antavat niin sanottuja vertailuarvoja, jotka riippuvat kosteuden lisäksi muun muassa materiaalin tiheydestä sekä sähkön johtavuudesta.

Lisäksi kosteuskartoituksissa on hyvä huomioida, että kerroksellisissa rakenteissa, kuten koolatuissa lattioissa tai seinissä ja kelluvissa lattiapinnoitteissa, kosteudentunnistimella ei yleensä saada luotettavaa kuvaa pintarakenteiden taustalla olevien rakenteiden kosteustilanteesta.

Näistä syistä, vaikka kosteudentunnistimet ovat laitteina yksinkertaisia, niillä tehtyjen havaintojen tulkinta ja johtopäätöksien teko vaatii runsaasti osaamista ja kokemusta.

Kosteusmittaus porautuu kodin pintoja syvemmälle

Rakenteiden tai materiaalien tarkan kosteustilanteen selvittäminen tehdään rakenteiden kosteusmittauksilla, jolloin saadaan selville rakenteen suhteellinen kosteus tai materiaalin, esimerkiksi puun, kosteuspitoisuus painoprosentteina.

Lisäksi kosteusmittauksilla voidaan selvittää kosteuden jakauma rakenteen eri syvyyksissä, jolloin voidaan arvioida myös kosteuden kulkusuuntaa sekä sen syytä ja aiheuttamia riskejä.

Kosteusmittauksilla voidaan arvioida rakenteiden korjaustarvetta, rakenteiden pinnoitettavuutta sekä kuivauksien riittävyyttä. Yleisimmät rakenteiden kosteusmittaukset ovat suhteellisen kosteuden mittaaminen rakenteen eristetilasta, kivirakenteiden kosteudenmittaukset niin sanotulla porareikämenetelmällä sekä puurakenteiden kosteudenmittaukset.

Näiden lisäksi rakenteiden kosteuksia voidaan selvittää muun muassa lattiapinnoitteiden alapuolelta niin sanotulla viiltomittauksella tai betonista ja tasoitteista niin sanotulla näytepalamenetelmällä. Betonirakenteiden kosteusmittauksista on laadittu ohjekortti Betonin suhteellisen kosteuden mittaus (RT 103333).

Rakenteen kuntotutkimus on kodin rakennetta isommin avaava tutkimus

Rakenteiden kuntotutkimuksissa tutkitaan tarkemmin yhtä tai useampia rakenteita avaamalla. Rakenteiden kuntotutkimuksia tehdään useimmin riskialttiiksi todettuihin rakenteisiin, kuten alapohjarakenteisiin ja ulkoseinien alaosiin, sekä esimerkiksi rakenteissa olevien jälkien kohdille.

Rakenteiden avauksissa selvitetään rakenteen toteutustapa ja materiaalikerrokset, rakenteiden aistinvarainen kunto sekä rakenteiden kosteustilanne soveltuvilla kosteusmittauksilla. Lisäksi rakenneavauksien kohdilta on usein tarpeen kerätä materiaalien mikrobinäytteitä rakenteiden kunnon luotettavaksi selvittämiseksi.

Kuntotutkimuksissa rakenneavauksien koon tulee olla sellainen, että koko rakennetta voidaan tarkastella ja tämä vaatii yleensä suunnilleen 50×50 senttimetriä -kokoisten avauksien tekemistä.

Rakenteiden kuntotutkimukset vaativat yleensä useita avauksia rakennuksen eri osiin yhdessäkin rakenteessa. Tämä johtuu siitä, että kuntotutkimuksessa on usein tarkoituksena selvittää rakenteiden vaurioiden esiintymisen lisäksi myös vaurioiden laajuus ja perusperiaate niiden korjaamisessa.

Rakenteiden kuntotutkimuksia on käsitelty muun muassa Ympäristöministeriön julkaisussa Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus, jossa on myös esitelty kattavasti erilaisia tutkimus- ja mittausmenetelmiä sekä tulosten tulkintaa.

Merkkiainekokeiden lisäksi lämpökamerakuvaukset kertovat ilmavuodoista

Lämpökamerakuvauksella voidaan selvittää rakenteiden lämpövuotojen ja lämmöneristyksen toiminnan puutteiden lisäksi myös ilmavuotojen esiintymistä.

Lämpökamerakuvauksella voidaan arvioida myös rakenteisiin liittyä kosteusvaurio riskejä, kuten kylmäsiltoja ja lämpö- ja/tai ilmavuotoja, mikä voi auttaa muun muassa sijoittamaan rakenneavaukset riskialtteimmille kohdille rakenteita.

Lämpökamerakuvauksessa hyvinä puolina ovat laajojenkin alueiden kohtuullisen nopea tarkastaminen sekä lisäksi rakenteiden toimintaa voidaan arvioida rakenteita rikkomatta. Rakennuksen lämpökamerakuvauksesta on laadittu Rakennustiedon ohjekortti RT 14-11239.

Rakenteiden ilmavuotojen selvittämiseksi rakennuksessa voidaan tehdä myös merkkiainekokeita, joilla voidaan selvittää tarkemmin ilmavuotojen esiintymistä sekä sijainteja. Merkkiainetutkimukset ovat erityisen hyödyllisiä poikkeavien hajujen syiden selvittämisessä sekä epäpuhtauksien kulkeutumisen selvittämisessä rakenteista sisätiloihin.

Merkkiainekokeella voidaan havaita hyvinkin pieniä ilmavuotoja. Ilmavuotojen selvittämisessä se onkin lämpökamerakuvausta tarkempi menetelmä, mutta rakenteesta riippuen merkkiainekokeella voidaan tarkastella vain yhtä rakennetta tai vain rakenteen osaa kerrallaan.

Yleisimmin merkkiainekokeilla selvitetään alapohjan ja ulkoseinien rakenteiden tiiveyttä. Merkkiainekokeen suorittamista on esitetty ohjekortissa Rakenteiden tiiveyden tarkastelu merkkiainekokein (RT 14-11197).

Muut kodin tutkimukset, tarkastukset ja asiantuntijalausunnot

Eri rakennuksen osia, järjestelmiä tai materiaaleja voidaan tarkastaa erilaisilla kartoituksilla tai tarkastuksilla. Esimerkiksi voidaan kartoittaa vesikatteen tai ikkunoiden kuntoa, rakenteiden halkeamia tai hajujen esiintymisen syitä.

Näissä tutkimuksissa tai kartoituksissa sisältö ja laajuus sovitaan aina tapauskohtaisesti tilanteesta ja kohteesta riippuen.

Rakennuksien putkistojen kuntoa ja mahdollisia korjaustarpeita voidaan selvittää kuvaamalla putkistot. Kuvauksissa putkien sisäpuoli kuvataan videokameralla. Näin voidaan arvioida putkiston kuntoa silmämääräisesti sekä arvioida järjestelmän toimintakuntoa, kuten painumia, hiekan kertymistä tai juurien esiintymistä putkistoissa.

Yleisimmin kuvauksia tehdään viemäri- ja salaojaputkistoihin.

Artikkeli on julkaistu alun perin TM Rakennusmaailma -lehdessä.