Maanvastainen sisäpuolelta lämmöneristetty seinä on tyypillinen rakenneratkaisu kellarillisissa tiloissa
Maanvastaisia sisäpuolelta lämmöneristettyjä seiniä on yleisesti rakennettu muun muassa 1960-1980-luvuilla. Kellarikerrosten käyttötarkoitusta jälkikäteen muutettaessa kyseessä olevaa seinärakennetta on myös tyypillisesti käytetty muun muassa 1950-luvun rintamamiestaloissa.
Mikäli kosteutta pääsee ulkopuolelta seinärakenteeseen, seinää vasten asennettuihin lämmöneristeisiin ja puurakenteisiin voi syntyä vaurioita. Lisäksi sisäilman vesihöyryn on mahdollista tiivistyä kyseessä olevassa rakenteessa kiviainesrakenteisen maanvastaisen seinän ja lämmöneristeen rajapintaan.
Maata vasten rakennettu ulkoseinä on riskirakenne
Riskirakenne tarkoittaa rakennetyyppiä, joka on todettu käytännössä ja rakenteita tutkiessa vaurioherkäksi rakenteeksi. Rakenne on yleensä ollut oman aikakautensa määräysten ja ohjeiden mukainen ja riskialttius on huomattu vasta jälkikäteen.
Maanvastainen sisäpuolelta lämmöneristetty seinä on maata vasten oleva ulkoseinärakenne, jonka sisäpuolelle on rakennettu koolaus esimerkiksi puurungosta. Tyypillisesti tällainen rakenne sijaitsee kotien kellaritiloissa.
Koolattuja seinärakenteita löytyy usein myös kohteista, joissa kerrosten välillä on tasoeroja. Tällöin kerrosten välinen osa on todennäköisesti maata vasten rakennettu.
”Tämän rakenteen tunnistaminen on varsin helppoa”, kertoo Raksystemsin liiketoimintajohtaja ja kuntotarkastusten asiantuntija Kim Malmivaara.
”Jos meillä on piirustukset käytössä, niin merkinnöistä näkee harkot ja niiden sisäpuolella olevan rakenneosan. Jos piirustuksia ei ole, niin kotikonstein voi ihan koputella seinää ja kuulostella, onko siellä kivi vastassa, vai kuulostaako se siltä, että siellä on puurakenne”, Malmivaara jatkaa.
Maanvastainen seinärakenne on yleinen 1950-luvulla rakennetuissa taloissa
Raksystemsin viime vuosina tekemissä Asuntokaupan kuntotarkastuksissa on löydetty maanvastainen sisäpuolelta lämmöneristetty seinärakenne 15 prosentissa kohteita. Eniten rakennetta on havaittu 1950-luvun taloissa, ja niistä jopa 46 prosentissa on suositeltu rakenteen korjaamista tai uusimista.
Kaikista kuntotarkastajiemme löytämistä maanvastaisista sisäpuolelta lämmöneristetyistä seinärakenteista noin 40 prosenttiin on suositeltu rakenteen korjaamista tai uusimista.
Riski vauriolle uhkaa rakennuksen ulko- ja sisäpuolelta
Aina, kun ollaan tekemisissä maanvastaisen seinän kanssa, on riski olemassa, että maaperän kosteus pääsee rakenteisiin. Yleisin syy siihen on salaojien toimimattomuus ja rakennuksen täytöissä käytetty liian hienojakoinen maa-aines, jolloin kosteus pääsee siirtymään kapilaarisesti rakenteisiin.
Myös huonosti toteutetut sadevesien ohjaukset, perusmuurin vedeneristyksen puutteet tai maanpinnan kallistukset saattavat saada aikaan sen, että maaperän kosteutta kerääntyy seinän kulmalle, jolloin riski rakenteen vaurioitumiselle kasvaa. Olennaista on se, että ulkopuolelta ei pitäisi päästä mitään kosteutta rakenteisiin.
Toinen syy seinärakenteen vaurioitumiselle ja riskille on sisäilman kosteus. Vauriomekanismit käynnistyvät, mikäli sisäilman kosteutta pääsee rakenteeseen ja kosteus pääsee tiivistymään kivirakenteisen maanvastaisen seinän ja lämmöneristeen rajapintaan.
Vaurio saattaa syntyä nopeastikin, toisaalta pienikin kosteus sille suotuisassa lämpötilassa saattaa pitkän ajan kuluessa johtaa suuriin vaurioihin.
”1980-luku oli tällaisen puukoolatun seinärakentamisen kulta-aikaa. Toisaalta rakennetta käytetään edelleen. Tarkastuksilla näitä rakenteita tulee vastaan varsinkin korjausrakentamisen kautta, kun puuliitereitä ja kellaritiloja on esimerkiksi muutettu asumiskäyttöön. Voi sanoa, että jos kohteessa on kellaritila, niin sieltä todennäköisesti löytyy tämä riskirakenne jossakin muodossa”, Malmivaara sanoo.
Miten lähteä ratkomaan ongelmaa?
Puukoolattu seinärakenne täytyy aina tutkia. Rakenteen avaaminen on helpoin tapa selvittää, onko rakenne vaurioitunut.
Puukoolatun seinän olemassaolo ei aina tarkoita, että rakenne on vaurioitunut, mutta riski on aina olemassa. Jos riski on toteutunut ja rakenne vaurioitunut, on syytä tutkia, kuinka laaja vaurio on.
Vaurion laajuuden selvittämisen lisäksi on tärkeää selvittää syyt vaurioitumiselle, jotta rakenne voidaan korjata toimivaksi. Vaurion korjauksesta on hyvä tehdä aina korjaussuunnitelma. Usein vaurion syyt löytyvät sekä ulkopuolelta että sisäpuolelta. Tällöin korjaustoimia joudutaan tekemään sekä sisä- että ulkopuoliseille osille.
Yleensä ulkopuolen korjaustoimenpiteinä korjataan tai uusitaan salaojitus, perusmuurin vedeneristeet sekä maanpintojen kallistukset sekä sadevesien ohjaukset. Samaan aikaan on myös hyvä laittaa ulkopuolelle lämmöneristykset, jolloin saadaan rakennetta toimivammaksi fysikaalisessa mielessä.
Sisäpuolisilta osilta ilmanvaihtoa voi lisätä ja rakenne voidaan tehdä tuulettuvaksi niin, että sisäilman kosteus ei pääse tiivistymään rakenteisiin. Sisäpuolisiin korjaustarpeisiin vaikuttaa jonkin verran myös tilojen käyttötarkoitus.
