Mikrobiperäinen tai muu poikkeava haju kodissa on riskihavainto
Mikrobiperäinen tai muu poikkeava haju on hyvin yleinen riskihavainto pientaloissa. Poikkeavan hajun syy tulee selvittää ja aiheuttaja poistaa, jotta hajun lähde ei ehdi aiheuttaa pientalon asukkaille terveydellistä haittaa. Asuntokaupan kuntotarkastustoimintaa ohjaavassa Suoritusohjeessa poikkeava haju on luokiteltu riskihavainnoksi, joten sen lähde ja juurisyyt tulee selvittää.
Kuinka tunnistan poikkeavan hajun?
Poikkeavia hajuja on rakennuksissa monenlaisia. Tyypillisiä mikrobiperäisiä tai muita poikkeavia hajuja ovat maakellarin, ratapölkyn tai pistävän tuoksuiset hajut. Hajujen mukana pientalon asukkaat alkavat tavallisesti myös saamaan epätavallisia oireita, kuten iho- tai hengitystieoireita.
Home ja lahottajasienet aiheuttavat yleensä maakellarimaista hajua. Kitkerä, ratapölkyn haju enteilee taas rakenteissa muhivasta haitta-aineesta nimeltä kreosootti.
Myös pistävä haju on riskihavainto, johon tulee reagoida. Pistävä haju voi olla merkki kemiallisista VOC-yhdisteistä, joita esiintyy esimerkiksi uusien materiaalien mattoliimoissa.
’’Haastavaa poikkeavan hajun tunnistamisessa on se, että ihminen tottuu hajuihin. Mikäli perhe oireilee, mutta poikkeavaa hajua ei havaita, kannattaa mennä käymään esimerkiksi mökillä. Yleensä hetkellisen poissaolon jälkeen hajut havaitaan paremmin ja saadaan varmistus siitä, onko kyseessä tavallisia allergiaoireita vakavampi ongelma’’, kertoo Inspections & Surveys -liiketoimintaa johtava Kim Malmivaara.
Miksi poikkeavaa hajua kannattaa lähteä selvittämään?
Poikkeava haju on usein merkki siitä, että rakennuksessa on jotain pielessä. Hajun taustalla on tavallisesti mikrobikasvuston aiheuttama rakenteen vaurio, jonka esimerkiksi huono sisäilma tuo ilmi.
Mikrobiperäisen tai muun poikkeavan hajun selvittäminen edellyttää aina rakenteiden tarkempaa tutkimista ja siksi asuntokaupan kuntotarkastuksella suositellaan havainnon yhteydessä lisäselvityksiä.
Poikkeavan hajun tutkimusmenetelmät ovat hyvin tapauskohtaisia. Poikkeavaa hajua voidaan tutkia sisäilmasta tai materiaalinäyttein. Riskirakenteet ja niiden vauriot ovat hyvin tyypillisiä poikkeavan hajun aiheuttajia.
Mikäli kuntotarkastuksella kodissa havaitaan riskirakenne ja asukkaat kertovat hajuhavainnoista, kannattaa poikkeavan hajun tutkiminen aloittaa lähtökohtaisesti rakenteista eikä sisäilmasta.
Oleellisinta poikkeavan hajun selvittämisessä on, että sekä tutkimus- että korjausprosessissa on mukana rakenteiden toimivuuden ymmärtävä ammattilainen.
’’Olen usein törmännyt kuntotarkastuksella tilanteeseen, jossa hajuhavainnot uusiutuvat. Hajun syy on aiemmin selvitetty, mutta korjaaminen on tehty puutteellisesti ja ongelma on uusiutunut. Ammattilaisen avulla varmistetaan, että korjaus tehdään riittävässä laajuudessa ja ongelmia ei synny’’, Malmivaara toteaa.
Mikä on riskirakenne?
Riskirakenne on rakennetyyppi, joka on todettu käytännössä ja rakenteita tutkittaessa vaurioherkäksi rakenteeksi. Riskirakenne on yleensä ollut oman aikakautensa määräysten ja ohjeiden mukainen ja riskialttius on huomattu vasta jälkikäteen. Tämän seurauksena rakenteen käytöstä on luovuttu.
Riskirakenteille on tyypillistä, että vaurion syynä on kosteuden pääseminen rakenteeseen, joko maaperän kautta ulkopuolelta tai sisäilmasta vesihöyryn muodossa. Esimerkki yleisesti havaittavissa olevasta riskirakenteesta on valesokkeli.
Riskirakenteen kunto, eli onko riski toteutunut, tulisi pyrkiä aina selvittämään. Yleensä tämä on mahdollista vain rakennetta avaamalla.
