Toimivat salaojat estävät kosteusvaurion

Salaojat ovat olleet pakollisia pientalotonteilla vuoden 1999 rakentamismääräysten kosteuden hallintaa koskevien normien julkaisemisen jälkeen. Määräysten mukaan tehdyssä järjestelmässä sade- ja salaojavesillä on omat kanavansa, jotka yhdistyvät toisiinsa vasta tontin perusvesikaivolla ja josta ne johdetaan kunnan verkkoon tai avo-ojaan.  Järjestelmään asennetaan myös pallopadotusventtiili varmistamaan, ettei vesi tulva-aikana kulje toiseen suuntaan.

Vanhoissa ja vielä 1970-luvullakin rakennetuissa omakotitaloissa katon sadevedet saattavat juosta kattorännistä suoraan salaojajärjestelmään, josta vesi etenkin tulvahuippuina saattaa levitä ympäristöönsä.  Ongelma on akuutti etenkin rankkasateiden aikaan.

Asiantuntija avuksi

Salaojajärjestelmän uusiminen kannattaa rakentaa vain hyvien suunnitelmien varaan, joiden perusteella urakoitsijat voivat antaa vertailukelpoisia tarjouksia.

Ennen vuotta 1999 voimassa olleet pientalojen kosteudenhallintaa koskevat rakentamismääräykset olivat varsin ympäripyöreitä. Niissä pelkästään todettiin, että kosteuden hallintaan ja sadevesien johtamiseen pois tontilta on kiinnitettävä erityistä huomiota.  Säädöksistä puuttuivat konkreettiset normit kuten maininta sokkelin korkeudesta.

Pientalojen mahdolliset kosteusongelmat voi havaita jo silmämääräisesti pihamaalla, mikäli talon vierusta viettää kohti rakennusta eikä siitä poispäin. Vanhoissa rakennusmääräyksissä talon vierustan kaatoa ei ole määritelty. Nykyisten normien mukaan talon vierustalla täytyy olla 15 senttimetrin mittainen kaato kolmen metrin matkalla. Vaadittava kallistuskulma on varsin iso. Yleensä omakotitalojen asukkaat tyytyvät siihen, että kallistusta on jonkin verran.

Salaojien ohella kosteuden estossa tärkeä asia on rakenteissa käytettävä täyttömaa, sen on oltava riittävän karkeaa sepeliä, sillä hienossa maa-aineksessa kosteus nousee ylöspäin. Hienoja maa-aineksia täyttöaineena näkee käytettävän vieläkin, koska se on sepeliä halvempaa.

Oikea salaojitus oikealle talolle

Rinnetonteilla pintavesien valuminen alaspäin talon vierustalle voidaan estää vain talon taakse rakennettavalla niskaojalla. Rakennuslaki vaatii myös, että vedet eivät saa valua naapuritontille. 1970-luvulla käytetyt matalaperustaiset ratkaisut ovat oma ongelmansa, kuten esimerkiksi piilosokkeliratkaisu, jossa maaperäinen kosteus herkästi kulkeutuu puurakenteisiin.

Ongelma pahenee, jos syöksytorvi laskee vettä kivijalan viereen. Sotien jälkeen rakennetuissa rintamamiestaloissa kivijalka on yleensä rakennettu säästöbetonista, eli betonissa on mukana jopa nyrkinkokoisia kiviä. Alun perin varastoiksi, autotalleiksi ja saunatiloiksi tarkoitettuja kellareita remontoidaan nykyään kodinkonehuoneiksi ja tikkabaareiksi. Pahin virhe on asentaa sisäpuolelle lämmöneristys ja levyverhous, jolloin rakenteet alkavat homehtua muutamassa vuodessa,