Tiiliverhous

Tiili mielletään arvokkaammaksi julkisivumateriaaliksi kuin puu. Kun puhutaan ns. täystiilitalosta, on siinä silloin oltava sekä ulkokuori että sisäkuori tiiltä. Yleisempi versio ”tiilitalosta” on tiilivuorattu puurunkoinen talo, jossa sisäpuolella kantavana rakenteena on puurunko ja tiiliverhous on vain talon julkisivuverhous. Molemmat talot näyttävät ulospäin samanlaisilta.

Tiilet valmistetaan yleensä savesta tai kalkkihiekasta. Yleisin moduulikoko on 270 x 130 x 75 mm.

Savitiilet poltetaan yli tuhannen asteenlämpötilassa väriin ja ominaisuuksiin vaikuttavat saven koostumus ja käytetyt lisäaineet. Rautaoksidipitoisesta savesta tulee punaisia tiiliä ja kalkkipitoisemmasta savesta tulee keltaista sävyä. Kalkkihiekkatiilet tehdään sammuttamattomasta kalkista ja kvartsipitoisesta hiekasta tai murskatusta hiekkakivestä, mikä sekoitetaan veteen. Massaa ei polteta yhtä kuumassa kuin savitiiliä vaan ne muokataan muottiin ja käsitellään painekammiossa noin 200-220 °C lämpötilassa, jolloin tiili kovettu kemiallisesti.

Tiilijulkisivut ovat huoltovapaampia kuin puujulkisivut. Tyypillisin korjaustarvetta aiheuttava vaurio on saumojen rapautuminen iän myötä. Mikäli kohde on tuulisella paikalla ja viistosateelle alttiina, rapautuvat saumat luonnollisesti nopeammin kuin leveän räystään suojassa olevat tiilipinnat.

Tiilimuurauksessa voi myös esiintyä saumojen halkeamia, jotka ovat erittäin tyypillisiä kalkkihiekkatiilellä muuratuissa julkisivuissa. Yleensä halkeamia alkaa esiintymään ikkuna- ja oviaukkojen kulmiin ja yleensä ne johtuvat sisäpuolella olevan puurungon normaalista elämisestä. Mikäli halkeamat jatkuvat sokkeliin saakka, voi syynä olla rakennuksen painuminen tai lähellä tehdyt räjäytys-/kaivuutyöt. Tuolloin asiaa on syytä lähteä selvittämään tarkemmin asiantuntijan avustuksella. Pienempien halkeamien osalta riittää niiden tiivistäminen siten, että ulkopuolelta ei pääse vettä tiiliverhouksen taakse.

Itä- ja pohjoissivuilla voi tiilimuurauksen pinnalla alkaa esiintymään myös sammalkasvustoa, jonka syynä on yleensä liian suojaisa julkisivu ja puiden läheisyys. Ko. sivuilla aurinko ja tuuli eivät pääse riittävän nopeasti kuivattamaan tiiliverhouksen pintaa. Sammalkasvustolle riittää yleensä mekaaninen poisto harjaamalla.

Tiiliverhouksissa voi esiintyä myös pakkasrapautumisen aiheuttamaa tiilipintojen ja saumojen rapautumista. Yleensä pakkasrapautumista pääsee tapahtumaan ns. kylmissä muureissa ja sateelta suojaamattomissa tiilijulkisivuissa.

Lähde: Raksystems Insinööritoimisto Oy.