Vedeneriste ja usein kysytyt kysymykset
Nykymääräysten mukaiset vedeneristeet märkätiloissa ovat olleet vaatimuksena vuodesta 1999 lähtien RakMK/C2-määräysten tultua voimaan. Sitä ennen märkätiloissa käytettiin eristeenä pääasiassa kosteussulkusivelyjä.
Vedeneriste kuuluu märkätilojen pintarakenteiden materiaaleihin, jotka ovat:
- alustarakenne,
- vedeneriste,
- lattiakaivo,
- läpivientien tiivistystarvikkeet,
- laattojen kiinnitysaine,
- keraamisen laatat,
- laattojen saumauslaasti ja
- nurkkasaumojen elastinen massa.
Uudisrakentamisessa betonin kuivumiskutistuma asettaa edellytyksiä vedeneristeen joustavuudelle. Betonin kuivumiskutistumaa tapahtuu jopa 8 kuukauden ajan olosuhteissa, joissa kovettuminen edistyy.
Vedeneristyksen alle jäävän betonin on oltava tasainen, jotta vedeneriste on ehjä, tasapaksu ja homogeeninen – nystyrät betonipinnassa voivat rikkoa vedeneristeen.
Useimmilla vedeneristeillä betonin suhteellisen kosteuden enimmäisraja-arvo saa olla 80-90 %. Betonin korkea suhteellinen kosteus edistää materiaalin liukoisten ja alkalisten suolojen nousemista betonin pintaan aiheuttaen vedeneristeelle kemiallista rasitusta.
Vedeneristeeseen kohdistuvat rasitukset
Vedeneristeeseen kohdistuvat rasitukset johtuvat itse märkätilan käytöstä sekä itse rakenteesta.
- Uudisrakentaminen – alustapinnan liikkeistä ja halkeilusta vedeneristeeseen kohdistuva tasainen tai paikallinen rasitus, saumakohtien liikkeistä johtuva paikallinen veto- tai leikkausrasitus ja alustasta vedeneristeeseen kohdistuva kosteusrasitus.
- Märkätilasta ja sen pintarakenteista johtuvat rasitukset – käyttövedestä aiheutua vesirasitus, laattojen kiinnityslaastista aiheutua rasitus ja mahdolliset yhteensopimattomuudesta aiheutuvat rasitukset laatoitetuissa rakenteissa, lämpötilavaihteluista aiheutuvat rasitukset vedeneristeelle, poistovesien vaikutus läpivienneissä erityisesti liitoksissa kuten kaivot, märkätilan lämpötilaa korkeammasta keskilämpötilasta aiheutuva nopeampi kemiallinen materiaalien vanhentuminen – korkeamman lämpötilan voi aiheuttaa esimerkiksi lattialämmitys.
- Asennustyöstä johtuvat rasitukset – vedeneristeen rikkoutuminen sen päällä liikkumisesta tai siihen kohdistuvasta rasituksesta kuten laatoitustyön lasinsirut tai työvälineiden tippuminen valmiin pinnan päälle.
- Käytöstä johtuvat rasitukset – puhdistuksen laiminlyönti ja siitä aiheutuvat rasitukset kuten kaivojen tukkeutuminen ja pinnoilla esiintyvä homekasvu. Muovimattoihin, joita ei ole laatoitettu, kohdistuva kulurasitus.
Tärkeää huomioitavaa vedeneristyksessä
Vedeneristyksessä on tärkeää huomioida kokonaisuuden yhteensopivuus – vedeneristeen, kiinnityslaastin ja keraamisen laatan on oltava yhteensopivia materiaaleja, jotta vedeneristys toimii parhaalla mahdollisella tavalla.
Myös kaivo-vedeneristysliitoksien tiiviys ja kestävyys ovat avainasemassa vedeneristyksen toimivuudessa. Tyypillisiä virheitä vedeneristämisessä ovat liian ohut vedeneristyskalvo, väärin tehty lattiakaivon liittymä tai puutteellinen kynnyskorotus kuivaan tilaan päin. Voi myös olla, ettei vedeneristyksen tekijä tunne tuotteen asennusohjeita.
Hyödynnä ammattilaisia vedeneristeen asentamisessa
Ammattilaisten taidot ja tiedot vedeneristyksen oikeaoppisesta asentamisesta ja vaatimustasosta ovat kodin kunnon, turvallisen ja terveellisen asuinympäristön kannalta kannattavia panostuksia. Laadukkaasti ja kerralla oikein toteutettu märkätilojen vedeneristyksen asennus on niin ajallisesti kuin taloudellisesti pitkäkantoisempaa kuin laadusta tinkiminen.
Vedeneristäjältä on hyvä myös vaatia VTT:n myöntämää sertifikaattia. Kalvopaksuudet vaihtelevat vedeneristetoimittajasta riippuen 0,4–1,0 mm:n välillä, eli toleranssia on silmin mahdotonta todeta ilman asianmukaisia mittalaitteita.
