Julkisivu, ikkunat ja ovet suojaavat kotiasi

Hyväkuntoiset ikkunat, ovet ja julkisivu eivät ole pientaloissa ainoastaan esteettinen tekijä vaan niiden tehtävänä on suojata koko rakennusta läpi sen elinkaaren. Onkin tärkeää silmäillä kotia ulkopuolelta ympäri vuoden aina uuden talon käyttöönotosta lähtien, sillä uudenkin talon ulkoverhous voi rappeutua nopeasti. Mistä julkisivujen vauriot yleensä johtuvat, ja miten niitä voi ennaltaehkäistä?

Julkisivut ovat alttiita säärasitukselle

Rakennusmääräysten mukaan rakenteet ja LVI-järjestelmät on tehtävä siten, ettei sisäisistä ja ulkoisista kosteuslähteistä peräisin oleva vesihöyry, vesi tai lumi haitallisesti tunkeudu rakenteisiin ja rakennuksen sisätiloihin. Tämä pätee myös pientalojen julkisivuihin.

Julkisivujen kestävyyden ja kosteusteknisen toiminnan kannalta tärkeintä on, että julkisivuverhous suojaa seinärakennetta säärasituksilta ja toisaalta se ei muodosta liian tiivistä ja tuulettumatonta pintarakennetta. Yleisesti voidaan sanoa, että ulkoseinärakenteen tulee harventua vesihöyryn kulkeutumisen kannalta sisältä ulospäin mentäessä. Mikäli vesihöyry pääsee rakenteeseen, tulee sen myös päästä sieltä pois, jottei rakenne vaurioidu. Mikäli rakenteen ulkopuoli on tehty hengittämättömäksi, on ulkoseinärakenteisiin vuosien aikana saattanut syntyä vakaviakin vaurioita ja ongelmia.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää myös julkisivuun liittyvien rakenteiden liitosten tiiveyteen, mm. ikkunoiden ja ulko-ovien liittymiin. Ikkunoiden ja ovien liittymät tulee olla tiiviitä ja pellitysten tulee kaataa oikeaan suuntaan. Mitä enemmän julkisivussa on eri rakennetyyppejä, sitä enemmän riskialttiita liitoksia rakenteessa luonnollisesti on. Yleisesti julkisivujen taustaan kulkeutuvan veden määrää tulisi pyrkiä minimoimaan ja mahdollisessa tuuletusvälissä tulisi olla hallittu vedenohjaus, joka ohjaa vuotovedet pois rakenteista.

Julkisivuja rasittaa monet eri tekijät

Räystäättömyys ja rakennuksen korkeus lisäävät merkittävästi ulkoseiniin ja julkisivuverhouksiin kohdistuvaa kosteusrasitusta. Julkisivuvauriot johtuvat usein myös köynnöskasveista, jotka pitävät julkisivun pinnan kosteana. Tämän päivän tietämyksen mukaan kasvillisuus tulisi poistaa seinustoilta. Lisäksi puutteellinen sokkelikorkeus voi olla syypää verhouksen vaurioihin, kun rankkasateen roiskevedet vahingoittavat julkisivun alaosia. Yhtenä syynä ulkoseinien rappeutumiseen voi olla myös suoraan julkisivuverhoukseen kiinni asennetut portaat, terassit tai patiot. Rakennuksen sijainti voi asettaa myös omat erityisvaatimuksensa julkisivujen toiminnalle ja niihin kohdistuvalle rasitukselle. Erilaiset julkisivuissa käytettävät materiaalit ja rakennetyypit käyttäytyvät kosteuden suhteen hyvin eri tavalla julkisivujen rakenteissa. Lisääntynyt kosteusrasitus voi aiheuttaa ongelmia erityisesti rakenteissa, joiden toiminta on aiemmin perustunut siihen, että rakenteet ovat ehtineet kuivumaan aina riittävästi ennen seuraavaa kostea jaksoa. Yleisimmät pientalojen julkisivuissa käytetyt materiaalit ovat edelleen puu, tiili ja rappaus.

Matala sokkelikorkeus lisää ulkoseinärakenteiden kosteusrasitusta.
Matala sokkelikorkeus lisää ulkoseinärakenteiden kosteusrasitusta.

Puujulkisivujen ongelmat

Vaikka markkinoille on ajan saatossa tullut uusia ja toisinaan varsin erilaisia julkisivumateriaaleja on puu julkisivumateriaalina pitänyt pintansa. Voidaankin hyvin sanoa, että perinteisesti suomalaisen pientalon julkisivu on tehty puusta. Tämä johtuu pitkälti siitä, että puuta on ollut helposti saatavilla omista metsistämme ja se on koettu helpoksi materiaaliksi keveytensä ja työstättävyytensä ansiosta.

Puu vaatii materiaalina omat huoltotyönsä

Puujulkisivuissa tärkeintä on, että huoltomaalaukset tehdään hyvissä ajoin ennakoidusti eikä vasta sitten, kun maali on alkanut kuoriutua pois ja puun pinta on päässyt vaurioitumaan. Toinen tärkeä asia on valita oikea maalityyppi, varsinkin, kun maalataan vanhaa taloa aiempien maalikerrosten päälle. Maalivalmistajilta löytyy tutkimuspalveluita, joissa olemassa olevan maalipinnan koostumuksen saa selvitettyä.

Julkisivun maalipinta hilseilee voimakkaasti.
Julkisivun maalipinta hilseilee voimakkaasti.

Tuuletus on tärkeässä roolissa

Erityisesti puujulkisivuissa korostuu ulkoseinärakenteen tuuletuksen toimivuus. Mikäli sisäilman vesihöyryä pääsee rakenteeseen, pitäisi sen päästä sieltä poistumaankin. Tuuletusraon merkitys tämän päivän rakentamisessa on jo itsestäänselvyys.

Tyypillinen tuulettumaton seinärakenne on 1950-luvun rintamiestaloissa. Rakenteessa ei ole tiivistä höyrynsulkua sisäpuolella, mikä tarkoittaa sitä, että sisäilman vesihöyryä pääsee rakenteeseen. Koska seinässä on purueriste, sietää se hyvin kosteutta. Purulla on hyvä kyky sitoa ja luovuttaa kosteutta. Edellytyksenä tällaisen rakenteen toiminnalle on se, että vesihöyry pääsee poistumaan rakenteesta.

Ongelmia purueristeisten talojen ulkoseinien ja julkisivujen kanssa on tullut, kun 1970-luvulla julkisivuja alettiin maalata tiiviillä lateksimaalilla. Käytännössä lateksilla maalaaminen tarkoitti sitä, että purutalo laitettiin muovipussiin. Vesihöyry ei päässyt enää poistumaan rakenteista vaan tiivistyi rakenteisiin. Vanhojen kohteiden lautaverhouksia uusittaessa voi tästä syystä löytyä vaurioita niin lämmöneristeistä, vinovuorilaudoista ja pahimmillaan jopa runkoranteista asti.

Puujulkisivuissa tulee erityistä huomiota kiinnittää julkisivun liittymien vedenpitävyyteen, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että ikkunoiden ja ovien liittymien tulee olla tiiviitä, pellitysten ylösnostojen ja ikkunapellitysten kaatojen riittäviä.

Tiilijulkisivujen saumat rapautuvat ajan saatossa

Tiili mielletään helposti arvokkaammaksi julkisivumateriaaliksi kuin puu. Pientalojen julkisivumateriaalina tiili valtasi markkinoita voimakkaasti 1970-luvulla. Eräänkin tiilitalotoimittajan mainos-sloganikin taisi olla: ”Tiilitalossa asuu onnellinen perhe”. Kansankielessä kuulee usein puhuttavan tiilitaloista. Kun puhutaan ns. täystiilitalosta, on siinä silloin oltava sekä ulkovuori että sisäkuori rakennettu tiilestä. Yleisempi versio ”tiilitalosta” on tiilivuorattu puurunkoinen talo, jossa sisäpuolella kantavana rakenteena on puurunko ja tiili toimii julkisivuverhouksena. Molemmat talot, riippumatta kantavan rakenteen toteutustavasta, näyttävät ulospäin samalta.

Tiilijulkisivuja ei tarvitse huoltaa niin paljon kuin puujulkisivuja. Tyypillisin korjaustarvetta aiheuttava vaurio on saumojen rapautuminen iän myötä. Mikäli kohde on tuulisella paikalla ja viistosateelle alttiina, rapautuvat saumat luonnollisesti nopeammin, kuin leveän räystään suojassa olevat tiilipinnat.

Tiilimuurauksessa voi myös näkyä saumojen halkeamia, jotka ovat erittäin tyypillisiä kalkkihiekkatiilellä muuratuissa julkisivuissa. Yleensä halkeamia alkaa esiintyä ikkuna- ja oviaukkojen kulmiin, ja usein ne johtuvat sisäpuolella olevan puurungon normaalista elämisestä. Mikäli halkeamat jatkuvat sokkeliin saakka, voi syynä olla rakennuksen painuminen tai lähellä tehdyt räjäytys- tai kaivuutyöt. Tuolloin asiaa kannattaa selvittää tarkemmin asiantuntijan avustuksella. Pienempien halkeamien osalta riittää niiden tiivistäminen siten, että vettä ei pääse ulkopuolelta tiiliverhouksen taakse.

Itä- ja pohjoissivuilla voi tiilimuurauksen pinnalla esiintyä myös sammalkasvustoa, jonka syynä on yleensä liian suojaisa julkisivu ja puiden läheisyys. Tällöin aurinko ja tuuli eivät pääse riittävän nopeasti kuivattamaan tiiliverhouksen pintaa. Sammalkasvustolle riittää yleensä mekaaninen poisto harjaamalla.

Tiiliverhouksissa voi olla myös pakkasrapautumisen aiheuttamaa tiilipintojen ja saumojen rapautumista. Yleensä pakkasrapautumista tapahtuu ns. kylmissä muureissa ja sateelta suojaamattomissa tiilijulkisivuissa.

Rapautunutta tiiliverhousta.
Rapautunutta tiiliverhousta.

Rapattujen julkisivujen ongelmana on halkeilu

Kiviainesrunkoisten talojen julkisivuverhouksena käytetään hyvin usein erilaisia rappauksia. Nykyiset rappaukset ovat pitkäikäisiä eikä niitä tarvitse huoltaa. Iäkkäämmän, yli 30-vuotiaan, rappauksen kuntoa on kuitenkin syytä seurata. Yksi tapa tutkia rapatun julkisivun kuntoa on tehdä ns. kopokartoitus, jossa rappauspintaa koputtelemalla saadaan selville, onko rappaus kiinni alustassaan. Rappauksen kopoisuuden syynä on usein kosteuden pääseminen ja jääminen rakenteeseen niin, että esimerkiksi pakkaskelien myötä rakenteeseen jäänyt kosteus pääsee jäätymään ja tämän kautta rappaus irtoaa. Kiivas rakentamisen tahti on tuonut esille myös ilmiön, että usein rappausten kopoisuuden syynä on alkuperäisessä työssä tehdyt virheet. Tässä taustalla on usein liiallinen kiire rakentamisessa ja osaamisen puute.

Toinen tyypillinen rappauspinnan vaurio on halkeilu, jota yleensä alkaa esiintymään ikkuna- ja oviaukkojen kulmissa. Halkeamat kannattaa tiivistää heti niiden ilmaannuttua, jotta vettä ei pääse rappauksen taakse ja rakenteisiin. Mikäli rappaus on irti alustastaan, on se myös mahdollista korjata paikallisesti. Yleensä korjaus joudutaan kuitenkin tekemään ulkonäkösyistä isommalle alueelle, jotta korjauskohta saadaan rajattua niin, ettei se erotu muusta julkisivupinnasta.

Mitä muita uhkia on julkisivurakenteen toimivuudelle?

1950-1960 -luvuilla rakennettaessa oli toisinaan tapana asentaa vinolaudoituksen päälle sääsuojaksi kattohuopa eli bitumikermi ennen julkisivujen laudoittamista. Mikäli kattohuopa on jätetty laudoituksen alle, lisääntyy riski vaurioitumiselle, sillä kattohuopa on rakennusmateriaalina vesihöyrynvastukseltaan hyvin tiivis.

Myös esimerkiksi vesikaton vuotaminen ulkoseinän eristeisiin, yläpohjarakenteen puutteellisen tuuletuksen aiheuttaman kondenssikosteuden valuminen ulkoseinärakenteen yläosiin sekä ikkunan epätiivis vesipelti aiheuttavat tuulettumattomalle tai huonosti tuulettuvalle ulkoseinärakenteelle vaurioriskin.

Raksystemsin asiantuntijoiden kuntotarkastuksilla tekemien havaintojen mukaan joka toinen tiiviisti pinnoitettu tuulettumaton puurunkoinen ulkoseinä vaatii korjaamista, uusimista tai jatkotutkimuksia. Asuntokaupan yhteydessä onkin syytä huomioida kuntotarkastajaa valittaessa, että kuntotarkastaja noudattaa työssään KH 90-00394 Suoritusohjetta, jotta esimerkiksi juuri tämä kyseinen riskirakenne tulee tutkituksi.

Remontoi oikein ja huolella!

Toinen keino saada tuulettumaton tai heikosti tuulettuva puurunkoinen ulkoseinä vaurioitumaan on remontoida julkisivu huolimattomasti ja väärin. Yleisin tapa väärän pintamateriaalin lisäksi on lisätä vanhan julkisivun päälle uusi lämmöneristys ulkopuolelle ja tähän päälle vielä uudet julkisivuverhoukset. Tällöin alkuperäinen riskialtis rakenne jää seinän sisään ja tuulettuvuus estyy edelleen.

Selvitä aina rakenteen kunto pintaa syvemmältä ennen kuin lisäät kotiisi lämmöneristystä ja ota remonttiin avuksi ammattilainen, joka osaa suunnitella rakenteen kosteusteknisen toiminnan oikein! Näin voit välttyä ikäviltä yllätyksiltä.

Ikkunat ja ulko-ovet ovat hyvin hoidettuna pitkäikäiset

Kuntotarkastuksilla tulee vastaan koko ovi- ja ikkunarakenteiden historia. Suurin ero eri aikakauden ikkunoissa on lasien määrässä ja tyypissä sekä niiden lämmöneristävyydessä. Kaksilasiset ikkunat olivat tyypillisiä ratkaisuja aina 1970-luvun alkupuolelle saakka, minkä jälkeen siirryttiin kolmelasisiin ja lopulta 1990-luvulla lämpöelementti-ikkunoihin.

Ovien ja ikkunoiden kunto vaihtelee laidasta laitaan. Eniten kuntoon vaikuttaa se, kuinka säännöllisesti ja huolellisesti huolto on tehty. Puumateriaaliksi on ennen vanhaan pyritty valitsemaan sydänpuuta. Hyvin huollettuna esimerkiksi tällaiset puuikkunat voivat olla hyvässä kunnossa jopa 60–70 käyttövuoden jälkeenkin. Vastaavasti jo 20 vuotta vanhan ikkunan puurakenteissa voi olla havaittavissa lahovaurioita, jos huolto on laiminlyöty ja ikkuna on säälle koko ajan alttiina.

Suurin yksittäinen ongelma ovat vesipellitykset niin ikkunoissa kuin ulko-ovissa. Monesti vesipeltien kaltevuus on liian vähäinen tai liittymät rakenteisiin eivät ole vettäm itävät. KH-korttiin merkityn teknisen käyttöiän ylittyminen ei tarkoita automaattisesti ikkunoiden vaihtoa, vaan vaihtotarve kannattaa arvioittaa alan asiantuntijalla ikkunoiden todellisen kunnon perusteella.

Ikkunaremontin yhteydessä huomio ympäröivien rakenteiden kuntoon

Ikkunaremontti vaatii hyvää suunnittelua. Kaikki lähtee siitä, että kartoitetaan olemassa olevien ikkunoiden kunto ja toimivuus. Ikkunoiden toiminnalliset häiriöt tai lahovauriot ovat puutteita, jotka ohjaavat päätymään ikkunoiden vaihtoon huollon (mm. maalaus, tiivisteet, käynnin korjaaminen) sijasta.

Ikkunaremontti voi parantaa myös energiatehokkuutta. Erityisesti 1970-luvulla käytössä olleiden isojen kaksilasisten ikkunoiden vaihto lämpöelementti-ikkunoihin tuo käyttömukavuuden lisäksi myös energiansäästöä. Tänä päivänä markkinoilla on paljon erilaisia ikkunavaihtoehtoja, joiden vertailemiseen kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa.

Ikkunoiden vaihtotyön yhteydessä on syytä varautua mahdollisiin ikkunan alla ulkoseinässä olevien kosteus- tai lahovaurioiden korjaamiseen. Tyypillinen virhe on liian pieni vesipellin kallistus ja sen tiiveys ympäröiviin rakenteisiin. Varsinkin 1970- ja 1980-luvun taloissa pellitykset voivat olla miltei vaakatasossa tai kaataa jopa seinän suuntaan, jolloin sulamis- ja sadevesiä voi valua seinärakenteen sisään kostuttamaan eristeitä. Tästä aiheutuu pitkän ajan kuluessa mittavia kosteusvaurioita ja jopa alla olevien puurakenteiden lahoamista. Pellitysten tiiveyden merkitys korostuu, jos rakennuksessa ei ole räystäitä, jolloin pellitykset ovat alttiina viistosateen vaikutukselle.

Joissakin 1960- ja 1970-luvun rakennuksissa ikkunan karmit ovat osa talon kantavaa rakennetta, mikä pitää huomioida vaihtotyön yhteydessä. Rakenne on tutkittava huolellisesti, koska karmien poistaminen normaaliin tapaan voi tällöin johtaa kantavan rakenteen vakavaan vaurioon.

Ovatko purut painuneet?

Purueristeisissä seinissä on tyypillistä purun painuminen ikkunan alla, jonka seurauksena pääsee tapahtumaan lämpövuotoa ulos ja pahimmillaan jopa sisäilman tiivistymistä viileään rakenteeseen. Ikkunan alapuolisen seinärakenteen kunnon selvittäminen vaatii aina rakenteen avaamista. Se kannattaa sopia tehtäväksi ikkunan vaihtotyön yhteydessä tai sitä ennen, jotta mahdolliset vauriot saadaan korjattua ennen uusien ikkunoiden asentamista.

Ikkunaremontin yhteydessä kodin ilmanvaihto kuntoon

Tarkastuksilla tulee hyvin usein vastaan tilanteita, joissa painovoimaisella tai koneellisella poistolla toteutetussa rakennuksessa korvausilman saanti on ollut puutteellinen. Yleensä tämä huomataan yleisenä sisäilman tunkkaisuutena ja ikkunoiden sisäpinnan huurtumisena. Jos korvausilman saanti on ollut riittämätön, silloin kannattaa ikkunaremontin yhteydessä kiinnittää erityistä huomiota myös ilmavaihtoon esimerkiksi valitsemalla sellaiset ikkunat, joissa on jo valmiina korvausilmaventtiilit. Tällöin vältytään erillisten venttiileiden asentamiselta ulkoseinän läpi.

Julkisivu, ikkunat ja ulko-ovet muodostavat yhdessä oman kokonaisuutensa ja usein näiden kunnon selvittäminen, huolto ja korjaaminen kannattaa yhdistää. Tällöin saadaan yhdellä kertaa usein kokonaisuuden kannalta kustannustehokkain ja kestävin lopputulos aikaiseksi.

10 vinkkiä julkisivuvaurioiden ennaltaehkäisyyn:

  1. Huoltomaalaa puujulkisivu oikea-aikaisesti taloon sopivalla maalilla.
  2. Tiivistä tiili- ja rappausverhoukseen tulleet halkeamat nopeasti.
  3. Varmista julkisivuverhouksen taustan tuulettuminen.
  4. Varmista julkisivuverhouksen läpivientien ja liittymien tiiveys.
  5. Pidä huoli, että julkisivulle tai ulkoseinärakenteeseen ei pääsee vettä räystäskourun tai syöksytorven vuodosta.
  6. Varmista oikea sokkelikorkeus, jotta julkisivun alaosa ei kastu roiskevesistä.
  7. Poista julkisivun viereltä sekä siihen kiinni tuleva kasvillisuus.
  8. Varmista, että julkisivun vaakarakenteet eivät kerää vettä tai lunta.
  9. Varmista räystäiden ja sadevesijärjestelmän olemassaolo ja kunto.
  10. Älä asenna patiota tai terassia julkisivuverhousta vasten.
Julkisivu ja tekniset käyttöiät

Julkaistu alunperin suomela.fi-sivustolla.

Jaa tämä

Jaa tämä: Facebook Jaa tämä: LinkedIn Jaa tämä: Twitter Jaa tämä: WhatsApp