Ryömintätilan ja alapohjien ongelmat

Ryömintätilallisia alapohjarakenteita on käytetty rakennuksissa aina 1700-luvulta lähtien. Rakenne on käytössä yhä edelleen, joten erilaisia ja eri ikäisiä ratkaisuja löytyy nykyään paljon. Ryömintätilalliset alapohjarakenteet voidaan karkeasti jakaa kahteen päätyyppiin; puurakenteisiin sekä kiviainesrakenteisiin. Ryömintätilallisten alapohjien ongelmat johtuvat usein maapohjan kosteudesta tai huonosta tuulettumisesta.

Ryömintätilallinen alapohjarakenne puu- tai kiviainesrakenteisena

Puurakenteiset alapohjat ovat vaurioitumisen kannalta yleensä riskialttiimpia kuin kiviainesrakenteiset alapohjat. Ryömintätilallisissa alapohjissa ryömintätilan pohjan maa-aineksen kosteus sekä ryömintätilan tuulettumisen puutteet ovat, yhdessä tai erikseen, yleisimpiä rakenteiden vaurioiden aiheuttajia.

Ryömintätilallisen puurakenteisen alapohjan tekninen käyttöikä normaalissa rasituksessa on 50 vuotta. Mikäli ryömintätilan maapohja on kosteaa tai tilan tuulettuminen heikkoa, käyttöikä on 30 vuotta. Poikkeuksellisen kuivilla rakennuspaikoilla käyttöikä on 80 vuotta.

Kiviainesrakenteisissa alapohjissa yleisimmin vaurioita todetaan betonirakenteen yläpuolelle asennetuissa puukoolauksissa ja lämmöneristyksissä (sahanpuru tai mineraalivilla), joissa vauriot aiheutuvat kosteuden tiivistymisestä rakenteeseen sekä ryömintätilan ilmankosteuden siirtymisestä rakenteessa.

Kivirakenteisissa alapohjissa betoni- tai kevytbetoni laatan yläpuolisien mineraalivillalla tai sahanpurulla lämmöneristettyjen rakenteiden tekninen käyttöikä on 20-40 vuotta ryömintätilan olosuhteista riippuen.

Maapohjan kosteus

Ryömintätilan pohjalla tulisi aina olla kapilaarisen kosteuden nousun estävä kerros, jotta ryömintätilan pohjalle ei lammikoidu vesiä ja kosteasta maapohjan pinnasta haihtuva kosteus ei lisää ryömintätilan ilman kosteusrasitusta. Kapilaarikatkokerroksen lisäksi ryömintätilan pohjan kosteusrasitukseen vaikuttavat merkittävästi rakennuksen ulkopuolisen kosteuden hallinnan, mm. maanpintojen kallistuksien, salaojituksen sekä kattovesien poisjohtamisen toimivuus. Mikäli ulkopuolisessa kosteudenhallinnassa on merkittäviä puutteita, voi esimerkiksi ryömintätilaan päästä valumaan vesiä rakennuksen ulkopuolelta.

Kalliopohjaisissa ryömintätiloissa kallion muodon ja rakennuksen ulkopuolisen kosteuden hallinnan tulisi olla toteutettu niin, ettei kallion syvennyksiin ryömintätilassa kerry vesiä.

Ryömintätilan tuulettuminen on tärkeää

Ryömintätilojen tuulettumiseen vaikuttavat tuuletusaukkojen määrän ja koon lisäksi tuuletusaukkojen sijainti sekä ryömintätilan korkeus. Mikäli ryömintätila on matala, heikentää se myös ryömintätilan tuulettumista. Tuuletusaukkojen sijainnilla on suuri vaikutus tuulettumisen toimivuuteen koko ryömintätilan osalla. Tyypillisimpiä heikosti tuulettuvia osia ovat esimerkiksi tulisijojen perustuksien vierelle jäävät ns. pussinperät sekä välisokkeleilla tai palkeilla ”lohkoihin” jakautuvissa ryömintätiloissa aukkojen pieni koko tai vähäinen määrä, jotka voivat haitata tilojen tuulettumista. Lisäksi tuuletusaukkojen sijoittuminen sokkeleissa lähelle maan pintaa aiheuttaa niiden peittymisen talvisin lumeen ja kesäisin kasvillisuuteen, mikä heikentää niiden toimintaa.

Osassa ryömintätiloissa ei ole tuuletusaukkoja, vaan tilaan on sijoitettu ilmankuivain. Tällöin tuuletusaukoille ei ole tarvetta, mutta tulee kiinnittää erityistä huomioita ilmankuivaimen toiminnan seuraamiseen. Ilmankuivaimen toimintaa voidaan seurata esimerkiksi mittaamalla ryömintätilan ilman suhteellista kosteutta jatkuvasti laitteella, joka hälyttää korkeista lukemista sisätiloissa ja antaa käyttäjälleen lukeman.

Rakenteiden vauriot tulee korjata pikaisesti

Tyypillisesti puurakenteisten alapohjien vauriot aiheutuvat ryömintätilan ilman korkeasta kosteudesta, joka aiheutuu maapohjan kosteudesta ja/tai tuulettumisen puutteista. Ikääntyessä alapohjien ongelmat ja vaurioiden yleisyys yleisellä tasolla kasvaa.

Ensimmäisenä alapohjan kosteusrasitus on havaittavissa alapohjan alapinnan levytyksessä, laudoissa näkyvänä mikrobikasvuna tai kosteusjälkinä. Ajan kuluessa puurakenteisiin voi syntyä myös lahovaurioita sekä alapohjan lämmöneristeisiin mikrobikasvua. Alapohjan vaurioiden korjaamisessa on erittäin tärkeää selvittää vaurioiden laajuus sekä korjata alapohjan vaurioiden lisäksi kosteusrasituksen aiheuttaja(t).

Lisäksi puurakenteisiin alapohjiin voi aiheutua vaurioita sisäilman kosteudesta tilanteissa, joissa alapohjan alapintaan on asennettu tiivis (vesihöyryä heikosti läpäisevä) lämmöneriste tai muu kerros, esimerkiksi muovi, bitumikermi tai polyuretaani-lämmöneriste. Tästä syystä puurakenteisen alapohjan ryömintätilan ilman kosteuden siirtymisen estämiseen ei tule käyttää alapohjan alapinnassa tiivistä materiaalia.

Kiviainesrakenteisissa alapohjissa ryömintätilan kosteus ei yleensä aiheuta vaurioita suoraan kivirakenteeseen, mutta sen yläpuolella olevat lämmöneristeet sekä pinnoitteet tai seinien alaosien puurakenteet voivat vaurioitua kivirakenteen kautta niihin siirtyvästä kosteudesta. Lisäksi kivirakenteen yläpuolisissa puukoolatuissa ja lämmöneristetyissä rakenteissa kosteusrasitusta voi aiheuttaa lisäksi sisäilman kosteuden tiivistyminen kiviainesrakenteen yläpintaan. Tämä riski esiintyy erityisesti rakenteissa, joissa ei ole kivirakenteen alapinnalla lämmöneristystä.

Lisäksi kaikissa alapohjarakenteissa on syytä huomioida, että ryömintätilan ilman korkea kosteus voi aiheuttaa alapohjanrakenteiden lisäksi vaurioita myös hirsi- ja puurakenteisten ulkoseinien alaosiin. Yleisintä tämä on vanhoissa rakennuksissa, mutta mikäli ryömintätilan kosteusrasitus on suuri, voi vaurioita esiintyä myös uudemmissa rakennuksissa.

Vaurioitumisessa on hyvä huomioida, että yksittäiset merkittävätkään puutteet eivät välttämättä aiheuta vaurioita kaikissa rakennuksissa. Olen ollut tutkimassa esimerkiksi yli 100 vuotta vanhaa alapohjarakennetta, jossa ryömintätilassa ei ollut yhtään tuuletusaukkoa, mutta maapohja ryömintätilassa oli ja on ollut aina täysin kuiva, jolloin rakenne on toiminut tuulettumisen puuttumisesta huolimatta. Toisaalta taas, mikäli maapohja ryömintätilassa on märkä voi riittävistä tuuletusaukoista huolimatta alapohjarakenteet vaurioitua näkyvästi kosteudesta jo ensimmäisinä vuosina rakentamisen jälkeen.

Epäpuhtaudet ryömintätilassa ja ilmavuodot rakenteissa

Yleinen ongelma, vaikka kyseessä ei ole varsinainen rakenteiden vaurio, on rakennusjätteen tai muun orgaanisen materiaalin jääminen ryömintätilaan, jolloin siihen muodostuu käytännössä aina mikrobikasvustoa. Alapohjarakenteissa, erityisesti puurakenteisissa alapohjissa lähes aina, on ilmavuotoja ryömintätilasta sisätiloihin päin, jolloin näistä materiaaleista kulkeutuu hajuja sekä epäpuhtauksia sisäilmaan. Kiviainesrakenteisissa alapohjissa ilmavuotoja sisätiloihin esiintyy tyypillisimmin tiivistämättömien tai puutteellisesti tiivistettyjen läpivientien kautta.

Ryömintätilallisten alapohjien ongelmat havaittu kuntotarkastuksissa

Raksystems on kerännyt havaintoja pientalojen ilmanvaihdon puutteista noin 15 000 tarkastuksella vuosien 2016-2020 aikana. Havainnoissa tulee huomioida, että kuntotarkastuksessa rakenteita tarkastellaan pääosin aistinvaraisin havainnoin ja näkyviltä osiltaan.

Näistä tutkituista 15 000 rakennuksesta noin 20%:ssa oli ryömintätilallinen alapohja; noin tuhat oli puurakenteisia sekä 2 000 kiviainesrakenteisia. Puurakenteisissa alapohjissa todettiin vaurioita lähes 25% ja lisätutkimustarve noin 15% kohteista. Ryömintätiloissa todettiin orgaanista materiaalia noin 30%, alapohjan läpivientien tiivistyksissä puutteita noin 20% sekä poikkeavaa mikrobitoimintaan viittaavaa hajua sisätiloissa noin 10% ryömintätilallisista kohteista.

Juttu julkaistu alunperin TM Rakennusmaailman numerossa 4/2021.