Varmista salaojien toimivuus ja sadevesien ohjaus syksyllä

Usein pientaloasujalta unohtuu, että omakotitalon sadevesi- ja salaojajärjestelmät ovat erillisiä. Sadevesiä ei tule missään nimessä ohjata salaojiin. Mikäli näin tehdään, alkujaan kuivatusjärjestelmäksi suunnitellusta järjestelmästä tuleekin rakennuksen perustuksia ja alapohjaa yhtenään märkänä pitävä kastelujärjestelmä.

Kuntotarkastuksissa kiinnitetään asiaan erityistä huomiota, jolloin onneksi myös talon omistaja yleensä ymmärtää asian tärkeyden.

Oikein tehdyssä salaojituksessa salaojat ja sadevedet yhdistyvät toisiinsa vasta kauempana rakennuksesta perusvesikaivolla, josta ne tulisi johtaa joko kunnalliseen sadevesiviemäriin tai avo-ojaan.

Pallopadotusventtiili on hyvä asentaa perusvesikaivoon, sillä sen avulla varmistetaan veden virtaus oikeaan suuntaan esimerkiksi kovien sateiden aikaan.

Katso Instagramista videolta, mistä erottaa sadevesikaivon ja salaojien tarkistuskaivon.

Salaojituksen olemassaolon varmistaminen voi vaatia kaivamista

Talon jokaisessa nurkassa olisi hyvä olla salaojien tarkastuskaivot. Nykyiset määräykset ovat vuodelta 1999, ja ne vaativat tarkastuskaivojen olemassaolon. Tätä ennen valmistuneiden talojen asukkaat eivät usein tiedä kaivojen olemassaoloa tai niitä ei ole välttämättä edes rakennettu.

Usein kaivojen tai salaojien olemassaolo ei paljastu edes piirustuksista. Asiaa hankaloitti aikoinaan epäselvyys siitä, kenelle salaojapiirustusten tekeminen kuului. Perustussuunnittelija koki sen kuuluvan LVI-suunnittelijalle ja toisinpäin.

Rakennusvalvonta ei usein edes edellyttänyt salaojien piirustuksia. Lopputuloksena oli, että piirustuksia ei tehty lainkaan.

Mikäli suunnitelmia ei ole, salaojien toimivuutta tai niiden olemassaoloa on hankala saada selville. Ainoa keino on koekuopan kaivaminen 30-40 senttimetrin etäisyydelle sokkelista ja tarkistaa, että salaoja on oikealla paikalla. Tarkastuskaivot on onneksi mahdollista asentaa myös jälkikäteen.

Eräässä kiinteistökaupan jälkeisessä riitatapauksessa olen törmännyt tapaukseen, jossa urakoitsija oli asentanut tarkastuskaivot, mutta ei ollut vetänyt putkia ollenkaan kaivojen välille. Virhettä ei huomaa silmämääräisesti mitenkään, vaan sen havaitsee vasta, kun kaivot on huuhdeltu ja kuvattu videokameralla.

Oikean täyttömaan valinta on tärkeää: parasta on karkea sora tai sepeli

Salaojaputket tulee asentaa ohjeiden mukaan anturatason alapuolelle. Savimaassa kuopan pohjalle tulee asentaa suodatinkangas, sillä se estää saven kohoamisen putkien ympärille levitettyyn sepeliin ja salaojasoraan.

Hieno hiekka ei sovi salaojaputkien ympärille, sillä se tukkii helposti putket. Parhainta täyttömaata on karkea sora tai sepeli. RT-kortin ohjeistus 5-20 mm raekoosta on peräisin jo vuodelta 1943, mutta todellisuudessa suomalaiset ovat käyttäneet täyttömaana sitä maa-ainesta, joka on ollut helpoiten saatavilla.

Salaojapumppaamo vaatii hälytysjärjestelmän

Esimerkiksi erityisen jyrkillä rinnetonteilla salaojille on tehty oma pumppaamo, joka johtaa vedet kaupungin verkkoon. Mikäli päätyy hankkimaan pumpun, siihen tulee hankkia myös hälytysjärjestelmä.

Olen välillä törmännyt tapauksiin, joissa hälytysjärjestelmän puuttumisen vuoksi pumpun rikkoutuminen on huomattu liian myöhään. Salaojat ovat täyttyneet vedellä, joka on pahimmillaan täyttänyt koko talon alapohjatilan tai vesi on tullut loman aikana kellariin kastellen seinän alaosat ja lattiat.

Jälkimmäisessä tapauksessa pumppauksen toimintaa oli yritetty varmistaa kahdella pumpulla. Valitettavasti pumput oli  kuitenkin kytketty saman sulakkeen taakse, eikä toisesta pumpusta ollut hyötyä.

Salaojan tarkastuskaivosta selviää salaojan toimivuus

Salaojien toimintaa tulisi seurata tarkastuskaivoista keväisin lumien sulettua ja syksyllä sateiden aikana. Mikäli putket ovat vedenpinnan yläpuolella, putket eivät ole täysin tukossa. Katso Instagramista videolta, miltä tarkastuskaivossa näyttää ja mitä siellä pitäisi olla.

Mikäli taas putket ovat vedenpinnan alapuolella, ei salaojitus luultavasti vedä esimerkiksi tukoksen vuoksi. Riskinä on ajan myötä kosteuden pääsy rakenteisiin. Tällöin on hyvä tarkastuttaa järjestelmän toimivuus kuvauksilla ja kaivamalla pari koekuoppaa anturaan asti.

Järjestelmän toimivuutta voi myös testata laskemalla vettä puutarhaletkulla ylimpänä sijaitsevaan tarkastuskaivoon ja tarkkailemalla, miten vesi valuu aiempaan kaivoon. Keino on hyvä, mikäli painetta on riittävästi. Pientalojen puutarhaletkuilla tämä testi on yleensä kuitenkin hyödytön, sillä järjestelmän paine ei riitä.

Veden virtaaminen putkiston läpi ei kuitenkaan todista kuin sen, että putket ovat auki. Erityisesti savimailla routa voi laskea tai nostaa putkea tarkastuskaivojen välillä, joka jättää putkistoon montun josta vesi ei pääse läpi.

Olen itse pyrkinyt aina kuvaamaan salaojat riitatapausten selvittelyjen yhteydessä. Olen huomannut, että lähes poikkeuksetta ennen vuotta 2000 asennetuissa salaojissa on ongelmia, jotka paljastuvat vasta koekuopista ja putkien kuvauksessa.

Tekninen käyttöikä on vain 30 vuotta, jos tarkastuskaivoja ei ole

KH 90-00403 -kortin (Kiinteistön tekniset käyttöiät ja kunnossapitojaksot) mukaan salaojaputkiston tekninen käyttöikä on noin 40 vuotta, jos järjestelmä on asennettu ennen vuotta 1999.

Mikäli tarkastuskaivoja ei ole, lasketaan käyttöiän lyhenevän 25 prosentilla eli noin 30 vuoteen. Jos putkistoja ei ole tarkistettu tai uusittu 1980-luvun alun jälkeen, tulisi toimenpiteet tehdä kiireesti.

Hyvään suunnitteluun kannattaa aina panostaa, kun kunnostetaan salaojitusta. Jotta suunnittelulle saadaan riittävät lähtötiedot, muutamia koekuoppia kannattaa kaivaa jo ennen suunnittelua. Tonttien maaperät ovat hyvin monimuotoisia ja kuoppien avulla on helppo selvittää, onko tontilla esimerkiksi kalliota.

Ammattisuunnittelijan laatimilla suunnitelmilla varmistetaan myös, että urakoitsijatkin voivat tehdä vertailukelpoisia tarjouksia. Myöskään ulkopuolisen valvojan palkkaaminen ei ole huono idea.

Kaikki remontin työvaiheet, tekijät ja tarvikkeet pitäisi dokumentoida. Kun taloa aletaan myydä vuosien päästä, on ilman dokumentteja hyvin vaikea tietää, millainen salaojitus rakennuksessa on ja mitä remontissa on tehty.

Sadevedet tulee ohjata pois talon vierustalta

Yksi hyvin yleinen kosteusvaurion aiheuttaja on myös sadevesien ohjaaminen syöksytorvesta suoraan rakennuksen vierustalle. Katolta kulkeutuvat vedet tulee ohjata hallitusti pois rakennuksen vierustalta, nykyohjeiden mukaisesti vähintään kolmen metrin päähän rakennuksesta.

Vanhemmassa kohteessa ohjauksen voi toteuttaa myös pintavesikouruilla, mikäli ei haluta kaivaa maahan umpiputkijärjestelmää.

Sadevesien ohjauksen merkitys korostuu, jos kohteessa on havaittu riskirakenteita. Esimerkiksi valesokkeli yhdessä puutteellisen sadevesien ohjauksen kanssa aiheuttaa yleensä jossakin vaiheessa kosteusvaurion ulkoseinän alaosiin. Räystäskourujen ja syöksytorvien alla olevien rännikaivojen puhdistus on tärkein sadevesijärjestelmään liittyvä huoltotoimenpide.

Alkuperäinen teksti on julkaistu Suomela-lehdessä.