Tutustu vanhojen talojen ongelmiin!

Suomalaisissa taloissa on paljon vaurioituneita rakenteita, jotka aiheuttavat korjaamattomina vakavia ongelmia

Suomalaisilla on vahva uskomus siitä, että suomalaisia rakennuksia on pidetty hyvässä kunnossa ja niissä on vain vähän ongelmia, näin ei kuitenkaan ole. Hometalotapaukset ovat nousseet otsikoihin, mutta niidenkään yhteydessä ei juuri ole puhuttu siitä, mistä homeongelmat ovat todellisuudessa saaneet alkunsa.

Kuntotarkastuksista saatujen kokemuksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että suomalaisissa omakotikiinteistöissä on huomattavan paljon vaurioituneita rakenteita ja ne aiheuttavat korjaamattomina vakavia ongelmia. Kiinteistöissä on myös paljon puutteita ja eriaikakausien rakennustavoista johtuvia riskirakenteita, jotka eivät vielä ole ehtineet aiheuttaa vaurioita.

Yhteistä vaurioille ja ongelmarakenteille on se, että niistä aiheutuu kosteutta, joka pääsee paikkoihin, joihin sitä ei ole tarkoitettu. Kostuvat rakenteet aiheuttavat homeen kasvua ja kun home pääsee sisäilmaan ”hometalo” on valmis.

Surullista tässä on se, että vauriot ja puutteet oltaisiin voitu pääosin estää säännöllisin tarkastuksin. Rakennusten korjauskustannukset olisivat vain pieni osa siitä tilanteesta, että ne havaitaan vasta kun vesi tai home on jo tullut sisään. On siis selvää, että rakennusten kunnon säännöllinen tarkastaminen muulloinkin kuin pakon sanelemana kauppatilanteessa on aiheellista.

Vanhojen talojen vaurioiden ja ongelmien laajuus on mitä monimuotoisin

Ennen vuotta 1940 rakennetuissa taloissa yleisimpiä vaurioita ovat rossipohjien vauriot ja alimpien hirsikertojen lahoaminen.

1950-luvun eli ns. rintamiestalojen tyypillisimpänä ongelmana on kellarikerroksen tilojen kosteus. Tuohon aikaan maakosteuden vaikutuksia rakenteille ei vielä osattu ottaa riittävän hyvin huomioon. Kuitenkin jos kellaritilat ovat olleet alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan eli mm. varastona ja autotallina ilman seinä- ja lattiapinnoitteita, ei kosteus ole luultavasti päässyt aiheuttamaan vaurioita. Vasta kun kellaritiloja on jälkikäteen otettu asuinkäyttöön, on ongelmia alkanut ilmetä. Maanvastaisia kosteita betoniseiniä on remonttien yhteydessä myös lämmöneristetty sisäpuolelta mm. mineraalivillalla, ilman, että ulkopuolelle on tehty minkäänlaisia maakosteuden hallintaan liittyviä korjauksia kuten salaojitusten uusimista. Kellarikerroksen tilojen kosteuden lisäksi merkittävä riskirakenne 1950-luvun taloissa on vinot vesikaton suuntaiset yläpohjarakenteet, joissa tuuletus on tehty tai se on jo alun perin tehty puutteelliseksi. Tuuletuksen puutteellisuus rakenteessa on aiheuttanut korjausta vaativia vaurioita rakenteisiin.

1960-luvulla sokkelikorkeus väheni, samoin kattojen kaltevuus pieneni. Tämä johti siihen, että alapohjarakenteena alettiin käyttää vuosikymmenen alussa betonilaatan päälle koolattuja lattioita purueristeellä ja loppupuolella mineraalivillaeristeellä. Nämä rakenne on nykyisin määritelty riskirakenteeksi.

1970-luvun talojen ongelmat liittyvät tasakattoihin ja valesokkeliratkaisuihin. Valesokkelien ongelmat johtuvat siitä, että puurunkoisten ulkoseinien alaosat lähtevät läheltä rakennusta ympäröivää maanpintaa tai jopa sen alapuolelta. Valesokkelirakennetta käytettiin aina 1980-luvun loppupuolelle saakka. Tasakatojen yleisimpiä ongelmia ovat puutteellinen tuuletus ja vuodot, joita syntyy helposti ikääntyneisiin huopakatteisiin.

Suuri osa ongelmia syntyy myyjien itsensä tekemistä/teettämistä remonteista

Omakotiomistajat pitävät remonttien suunnittelua ja valvontaa vain kuluna, eikä niiden merkitystä ymmärretä. Monesti työt on tehtykin hartiapankkiperiaatteella, ilman ammattitaitoa.

Asuntokauppatilanteessa on kaupan osapuolilla on usein vaikeuksia ymmärtää vanhoihin taloihin liittyviä riskejä. Liian usein ostajat kuvittelevat vanhaa taloa ostaessa ostavansa uutta taloa. Tällaista virheellistä mielikuvaa lisää vielä entisestään se, jos vanha talo on kalliilla tontilla ja myyntihinnasta enemmän kuin puolet on tontinosuutta. Kuntotarkastuksessa esille tulevat vauriot, puutteet tai riskit voivat siis johtaa kaupan peruuntumiseen ja tarkastaja saa niin myyjän kuin välittäjänkin silmissä ”kaupankaatajan” maineen. Kuntotarkastusreklamaatioista noin puolet tuleekin myyjiltä. Myyjät kokevat hyvin tehdyn kuntotarkastuksen olevan este myynnille. Pahimmissa tapauksissa myyjä vaatii muuttamaan raporttia ja poistamaan sieltä mm. riskirakennekortit. Myyjien tulisi ymmärtää oma vastuunsa.